Ohopsista, unohdin syödä. :D Paino pääsi tippumaan tuossa parin vessareissun aikana taas 300 grammaa, ja aika lailla tasan 68 kilossa voin sanoa meneväni! Jes! Tämän kunniaksi muutama before&after:
maanantaina, elokuuta 30
Paino kävi 68,1:ssä :O
sunnuntaina, elokuuta 29
Angels fall first
En tiedä miksi, mutta jotenkin mulla on tänään ollut sellainen päivä että pakko kirjoittaa koko ajan. Niin kuin nytkin. No, sitä vartenhan tämä blogi/nämä blogit ovat minulla pystyssä, joten miksipä ei.
Lähdin tosissani miettimään lääkärin pakeille menemistä. Kysyisin, menevätkö kaikki oireeni tosiaan sen epävakaan persoonallisuuden piikkiin vai onko minulla jotain muutakin siinä sivussa... Dissosiaatiota on ainakin viime aikoina ollut perkeleen paljon. Vähän väliä tuntuu kuin katsoisin maailmaa likaisen ikkunan läpi, värit muuttuvat harmaiksi ja tuntuu siltä että ympäristön äänet kuuluisivat jostain kaukaa, kuin toisesta ulottuvuudesta. Oma kehonikin vaikuttaa vieraalta. En tunnista ihmistä joka katsoo minua aamuisin peilistä, tuntuu kuin en olisi oikeasti tässä. Ihan kuin katsoisin kaikkea itseni ulkopuolelta.
Ja sitten kaikki ne äänet joilla ei tunnu olevan lähdettä. Öiset kuiskutukset joista en saa selvää. Varjoihmiset näkökenttäni laidoilla. Minusta alkaa hiljalleen tuntua että tässä asunnossa on aikamoinen määrä henkiä majoittuneena. Siitä huolimatta että sirottelin ikkunanlaudoille suolaa, pentagrammi roikkuu hellan päällä ja olen kerännyt mukaan jos jonkinmoista suojaavaa esinettä. Kaksi vaihtoehtoa - joko ne henget ovat perkeleen itsepintaisia tai minä olen paranoidi. Tiedä häntä.
Ja sitten tietenkin tämä suhteeni ruokaan ja omaan vartalooni. Tätä on jatkunut jo yli vuoden kaiketi, mutta diagnoosia ei vieläkään ole. Enkä tiedä haluanko tästä edes mitään virallista lausuntoa, alkaisivat vain kyttäämään liikaa.
Nestepaasto meni mönkään (no, 3 kalapuikkoa ja kiivi) mutta kalorit ovat silti pysyneet jossain 600 paikkeilla. :)
Kaipaus
Jokainen viisarin liikahdus
on sekunti lisää yksinäisyyteeni
Minulla on niin ikävä että tekee kipeää
En tahdo hyväksyä ettet ole enää minun
enkä minä sinun
En ikinä anna itselleni anteeksi virheitäni
Vielä minusta tulee kauniimpi ja viisaampi
täydellinen
Rakastatko minua sitten kun olen kevyt kuin höyhen ja pysyn hiljaa?
***
Helvetin yksinäinen olo, ylläripylläri, ja järjettömän tylsääkin. Mutta enpä ole perkele syönyt kuin 200 kaloria tähän mennessä. Keitin äsken kahvia ja yritin piirtää mutta ei siitä mitään tullut. Hassua sinänsä, minulle ei yleensä iske art block vaikka olisi miten paha ja tyhjä olo hyvänsä. No, ei aina nappaa. Myöhemmin uudestaan. ;) Aku Ankan lukemisessa saa kulumaan ihan sairaita tuntimääriä oikeasti. Vaikka kummaa juonetonta soopaa onkin niin viihdyttää sen verran että saa pidettyä ajatukset poissa ruuasta. :D
lauantaina, elokuuta 28
I feel like a criminal
Aamupainon unohdin katsoa mutta nyt se ainakin näyttää 68.9. :P Syöty pyöreästi 1000kcal tänään. Aika paljon mielestäni mutta ei kai siihen kuole.
Totesin että tosta M:n ja mun jutusta ei todennäköisesti tule mitään, vaikka pahalta tuntuu myöntääkin... :( En haluaisi satuttaa sitä mutta tiedän että tässä käy vielä huonommin jos alkaa jotain väkisin vääntämään. En vaan ole valmis suhteeseen näin pian eron jälkeen, ja muutenkin niin moni asia muuttunut tässä lähiaikoina että pää meinaa lahota käsiin.
Onnistuin tuossa pari päivää sitten viiltämään itseäni vähän turhan syvään. Vaikka haava onkin kaukana valtimoista, toisella puolella käsivartta, niin silti tuli sen verran verta että alkoi vähän huimata. :P Hups.
Ja enhän minä tietenkään tikattavaksi ole jaksanut mennä, joten kiva arpi tiedossa... Mutta en pistä pahakseni, ei tälle kädelle ole muutenkaan enää mitään tehtävissä perkele. XD
Masentanut viime aikoina aika rankasti, ja kavereita pyörinyt kylässä sen verran että on ollut vähän hankalaa hallita syömisiään... Paino on siis päässyt välillä lähemmäs 67:n jo, mutta noussut sitten takaisin tuohon 68-69 kiloon... Mutta kun tietää että siitä se tippuu yhtä nopeasti kuin on tullutkin niin se nyt ei kamalasti huoleta. :)
En osaa oikein selittää mikä nyt ahdistaa. Toi Markusjuttu tietty kaivelee mieltä ja on syyllinen olo, kamala ikävä Pasia ja ristiriitainen olo ja voi vittu ties mitä... Tuntuu että joku kiristäisi jotain ihonalaista korsettia, hengittäminen alkaa olla vaikeaa ja rintaa puristaa kuin sydän olisi pakahtumaisillaan. Paha olla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
