Aamupainon unohdin katsoa mutta nyt se ainakin näyttää 68.9. :P Syöty pyöreästi 1000kcal tänään. Aika paljon mielestäni mutta ei kai siihen kuole.
Totesin että tosta M:n ja mun jutusta ei todennäköisesti tule mitään, vaikka pahalta tuntuu myöntääkin... :( En haluaisi satuttaa sitä mutta tiedän että tässä käy vielä huonommin jos alkaa jotain väkisin vääntämään. En vaan ole valmis suhteeseen näin pian eron jälkeen, ja muutenkin niin moni asia muuttunut tässä lähiaikoina että pää meinaa lahota käsiin.
Onnistuin tuossa pari päivää sitten viiltämään itseäni vähän turhan syvään. Vaikka haava onkin kaukana valtimoista, toisella puolella käsivartta, niin silti tuli sen verran verta että alkoi vähän huimata. :P Hups.
Ja enhän minä tietenkään tikattavaksi ole jaksanut mennä, joten kiva arpi tiedossa... Mutta en pistä pahakseni, ei tälle kädelle ole muutenkaan enää mitään tehtävissä perkele. XD
Masentanut viime aikoina aika rankasti, ja kavereita pyörinyt kylässä sen verran että on ollut vähän hankalaa hallita syömisiään... Paino on siis päässyt välillä lähemmäs 67:n jo, mutta noussut sitten takaisin tuohon 68-69 kiloon... Mutta kun tietää että siitä se tippuu yhtä nopeasti kuin on tullutkin niin se nyt ei kamalasti huoleta. :)
En osaa oikein selittää mikä nyt ahdistaa. Toi Markusjuttu tietty kaivelee mieltä ja on syyllinen olo, kamala ikävä Pasia ja ristiriitainen olo ja voi vittu ties mitä... Tuntuu että joku kiristäisi jotain ihonalaista korsettia, hengittäminen alkaa olla vaikeaa ja rintaa puristaa kuin sydän olisi pakahtumaisillaan. Paha olla.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti