En tiedä miksi, mutta jotenkin mulla on tänään ollut sellainen päivä että pakko kirjoittaa koko ajan. Niin kuin nytkin. No, sitä vartenhan tämä blogi/nämä blogit ovat minulla pystyssä, joten miksipä ei.
Lähdin tosissani miettimään lääkärin pakeille menemistä. Kysyisin, menevätkö kaikki oireeni tosiaan sen epävakaan persoonallisuuden piikkiin vai onko minulla jotain muutakin siinä sivussa... Dissosiaatiota on ainakin viime aikoina ollut perkeleen paljon. Vähän väliä tuntuu kuin katsoisin maailmaa likaisen ikkunan läpi, värit muuttuvat harmaiksi ja tuntuu siltä että ympäristön äänet kuuluisivat jostain kaukaa, kuin toisesta ulottuvuudesta. Oma kehonikin vaikuttaa vieraalta. En tunnista ihmistä joka katsoo minua aamuisin peilistä, tuntuu kuin en olisi oikeasti tässä. Ihan kuin katsoisin kaikkea itseni ulkopuolelta.
Ja sitten kaikki ne äänet joilla ei tunnu olevan lähdettä. Öiset kuiskutukset joista en saa selvää. Varjoihmiset näkökenttäni laidoilla. Minusta alkaa hiljalleen tuntua että tässä asunnossa on aikamoinen määrä henkiä majoittuneena. Siitä huolimatta että sirottelin ikkunanlaudoille suolaa, pentagrammi roikkuu hellan päällä ja olen kerännyt mukaan jos jonkinmoista suojaavaa esinettä. Kaksi vaihtoehtoa - joko ne henget ovat perkeleen itsepintaisia tai minä olen paranoidi. Tiedä häntä.
Ja sitten tietenkin tämä suhteeni ruokaan ja omaan vartalooni. Tätä on jatkunut jo yli vuoden kaiketi, mutta diagnoosia ei vieläkään ole. Enkä tiedä haluanko tästä edes mitään virallista lausuntoa, alkaisivat vain kyttäämään liikaa.
Nestepaasto meni mönkään (no, 3 kalapuikkoa ja kiivi) mutta kalorit ovat silti pysyneet jossain 600 paikkeilla. :)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti