Söin äsken jotain 5 lusikallista kaurapuuroa ja oksettaa jo nyt ihan helvetisti. Jäi loppu puuro lautaselle.
Voi olla osittain flunssastakin, mutta lähinnä mua etoo ajatus syömisestä ja niistä kaloreista, ei niinkään se ruoka ja sen aiheuttama fiilis itsessään.
Parasta pro-anana olemisessa on se, että tietää että kukaan ei voi pakottaa parantumaan.
Kukaan ei voi estää kutistumisprosessia.
Vain minulla on valta tehdä se, ja minä en halua.
Älkää kiltit saarnatko syömisistä, se saa vain huonolle tuulelle.
Voi jestas, en tajunnut että ihmiskroppa voi tulla noin pienestä ihan täyteen.
Että voi selvitä näin vähällä.
Tai, tiesinhän minä, mutta en ole ikuisuuksiin kokenut sitä
pitkästä aikaa tuntuu hyvältä
huomata
että ei ole heikko.
Mikään ei tunnu niin hyvältä kuin kauan kadoksissa olleen itsekurin löytäminen. <3
Sääli että vaa'asta loppui paristot. :/ Pitäisi varmaan ostaa kokonaan uusi vaaka, tuo on aivan helvetin vanha (made in west germany 8D) ja kauhea paristosyöppö... Enkä ihan luottaisi sen lukemiinkaan. Toisaalta, mitä vitun väliä sillä numerolla on, kunhan se pienenee! :D
Hitto kun ei ole yhtään rahaa, miten vitussa mun on tarkoitus selvitä ilman vaakaa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti